se fiilis kun meinaat kirjoittaa blogipostauksen vaikka piti tehdä soittolista

Viime postauksessa stressitaso oli lähes fataalilla tasolla, mutta nuavvaan selevittiin syyskuisesta koettelemuksesta. Sitä seurannut kahden viikon loma lokakuussa tuli kyllä enemmän kuin tarpeeseen. Tein ihan 6/5 reissun syksyiseen Kotkaan, kävin sekoilemassa Sjoella, katsoin How I Met Your Motherin läpi (taas) ja suoritin Inktoberin virallisten promptien mukaan täysin aikataulussa.

Ainiin, ja kesälläkin oli melkosta, osallistuin Provinssiin ja Lamb of Godin keikalla kävin kirmailemassa moshpitissa. Eikä tullut kuin kerran nyrkistä korvaan!

Mutta oikeastaan aloin kirjoittaa tätä postausta sillä tarkoituksella, että tekisin soittolistan kuluneesta puolesta vuodesta, joten ottakaa tai jättäkää:

TOUKOKUU

twenty one pilots: Levitate

twenty one pilots sai aikaan jonkinlaisen heräämisen oman henkisen hyvinvoinnin sekä yleisen jaksamisen suhteen. Tajusin Tyler Josephin sanoituksien myötä, miten omia fiiliksiään voi ihan oikeasti purkaa kirjoittamalla. Käsitän monen olevan tässä kohtaa että "duh", ja että "sähän harrastat kirjoittamista, miten sä et ole voinut tätä tajuta?" Sanon siihen vaan, että; suutarin hevosilla ei ole juomakaukaloita. Next!

Yeasayer: 2080

Löysin tämän biisin, kun klikkasin itseni Ava's Demon -sarjakuvan Spotify-listalle. Se oli hyvä klikkaus! Tässä kappaleessa on kivan alkukesäinen fiilis.

KESÄKUU

Mikky Ekko: Who Are You, Really?

Niinpä Mikky, en tosiaan tiedä. Mutta sen tiedän, että tää kappale on ihan liian lyhyt.

Litku Klemetti: Sinä tiedät sen

Heh, tajusin juuri että tämä vastaa edellisen biisin kysymykseen. Tämä oli myös hyvä Provinssifiilistelykappale, vaikka Litku Klemetti ei ollutkaan esiintyjänä...

HEINÄKUU

Outlander: Transit

 

Aika loistava lenkkeilykappale. Lisäksi tykkään epämääräisistä Pendulumin The Island -viboista, mitkä biisistä välittyy yhdessä kohtaa.

Yellow Claw & Stoltenhoff: Beastmode

Muisto mökkireissulta, missä oli aika viilee meininki :D Oli heinäkuu ja meikä istui pihalla pipossa, villasukissa, huiveissa ja peitoissa. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja Rappakalja. Myös tästä kappaleesta irtoaa hyvät juoksupärinät.

ELOKUU

Avenza: Wicked

Avenzalla on muitakin hyviä biisejä, esimerkiksi Reverie lähtee ihan luvattoman kovaa.

Big Black Delta: Capsize

Ava's Demon -soittolista iski jälleen

SYYSKUU

Foals: The Runner

 

Hhhjhkhkh. Tää kappale. Tämä musiikkiteos. On täydellinen. The Runner tiivistää täydellisesti sen, miltä musta tuntuu aina syksyisin. Mulla tulee mieleen tästä putoavat lehdet, auringonpaiste kirkkaalta, kylmältä taivaalta ja kostean maan tuoksu.

M|O|O|N: Dust

Olen luetellut aikojen saatossa monia kappaleita, joiden tahtiin on hyvä hölkätä menemään, mutta Dust on hyvä kappale nukahtamiseen. Ei muuta kun repeatille vaan.

LOKAKUU

Foals: Into the Surf

Lokakuussa NaNoWriMo alkoi jo kuumotella, ja tämä kappale sai hautomaan kaikenlaisia angstisia kohtaloita omien hahmojen varalle. Foalsin kanssa kävi melkein twenty one pilotsit: tajusin uusimman levyn myötä, että näillä tyypeillähän on useampikin kuin vain yksi hyvä kappale.

Robert Edwards, Little Violet, Pisk: PiSk Swing

Lokakuussa oli aikaa peräti pelatakin jotain, joten tartuin Borderlands kolmoseen. Kollasin läpi Sanctuaryn nurkkia ja komeroita, kun yhtäkkiä katosta laskeutui diskopallo ja tämä kappale lähti soimaan :D Harmittaa, että pelaaminen on jäänyt niin vähälle viime aikoina. Kesällä innostuin hetkeksi Minecraftista (:D) ja Ion Furysta, mutta tosiaan vain hetkeksi. Mutta vaikka aikaa pelata ei (muka) ole, niin silti haaveilen että hommaisin The Outer Worldsin ja Noidan :'D Niin ja tietysti Cyberpunk 2077 sitten kun se ehtii ilmestyä.

MARRASKUU

JDX: Wan Taim (The Anarchist Remix)

Tämä on mukava laittaa repeatille muutamaksi tunniksi, jos pitää keskittyä kirjoittamiseen tai piirtämiseen. En ole vieläkään ihan selvillä siitä miksi hardstyle auttaa minua keskittymään niin hyvin, mutta ehkä asiaa ei tarvitsekaan ymmärtää. Ja kirjoittamisesta tuli mieleen, että tänä vuonna en aivan päässyt 50000 sanaan, mutta olin aika tyytyväinen 42069 sanaan, jotka sain kasaan. Ja olen lähempänä The Tarinan loppua kuin koskaan ennen, mikä on oudolla tavalla pelottava tunne.

Mike Shinoda: fine

Mike Shinoda on myös hiippaillut huomaamatta useammin kuin kerran soittolistoille. Ghost, Can't Hear You Now ja Running From My Shadow tulee ainakin mieleen.

JOULUKUU

 

Grimes: My Name Is Dark

 

Grimesista en muuten tiedä, mutta kuulin tämän kappaleen ensimmäistä kertaa tänä aamuna. Tai siis eilen aamulla. Joka tapauksessa. Kiitos YleX.

 

 

 Sue: Moment

Okei, en rehellisesti sanottuna tiedä, miten tämän esittäjän nimi tai kappaleen nimi pitäisi kirjoittaa, mutta laulaja ainakin löytyy Spotifysta nimellä Sue. Tämä biisi on yksi tumblrissa säkällä vastaantulleista löydöistä, ja yllättäen minuun iski inspiraatio opetella kiinaa.

Noin, siinä puolen vuoden tunnelmat musiikin muodossa. Tällaisia biisilistoja on kiva tehdä, ja kun muutaman vuoden kuluttua palaan ihmettelemään että mitä helvettiä oikein olen tänne nakutellut, musiikki palauttaa muistot ihan eri tavalla mieleen kuin sekava tekstiseinä. Joissa niissäkään ei siis ole mitään vikaa. Muille näistä musiikkilistoista tuskin on samanlaista iloa kuin minulle, mutta semmoista on elämä.

Mut joo, kirjoittelen varmaan taas seuraavalla vuosikymmenellä.

No siis, joskus vois olla parempi kun olis vaan hiljaa

twenty one pilots: Heavydirtysoul

Olen viime vuoden toistellut otsikon lausetta itselleni aika monta kertaa. (! Ja kyseessä ei siis ole mikään veemäisen vague callout tai mitään, chill pls tämä kohdistuu vain minuun itseeni)

Mutta tuodakseni teidät lähemmäs näitä fiiliksiä haluaisin kysyä että onko teille hypoteettisille lukijoilleni koskaan tullut eteen sellaista tilannetta, jolloin olette ryhtyneet miettimään kaikkea elämässänne tapahtunutta nykyhetkestä kronologisesti takaperin ja jossain kohtaa äkänneet sen avartavan hetken, kun tajuatte että "Ahaa! Tämä Oli Se Kohta, Kun Olisit Voinut Vaan Hörpätä Kahviasi Hiljaa, Ja Sitten Jatkaa Elämääsi Kuin Mitään Ei Olisi Tapahtunut Ja Nyt Kaikki Olisi Helpompaa Tai Ainakaan Rintakehäsi Kohdilla Ei Tällä Hetkellä Painasi Painajaismainen Kauhu Siitä, Että Kaikki Menee Päin Helvettiä".

Koska minulle on!

Ja siis en tarkoita tällaisilla hetkillä sitä, kun jotain sellaista on meneillään jolloin voitte toimia jonkun hyväksi, jolloin teidän toimintanne on sillä hetkellä jonkun hyvinvoinnin kannalta kriittisen tärkeää. Ts. en puhu hetkistä, jolloin voi valita, syöksyykö auttamaan hukkuvaa tai muuta sellaista. Tarkoitan niitä hetkiä, kun tiedätte että elämä on helpompaa (vaikkakin tylsempää) kun vain jatkatte olemistanne niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan - mutta tämä tarkottaa, että ette saavuta jotain, joka voisi olla ihan hyvä tai peräti mahtava juttu.

Tällä hetkellä minulla on hyvin voimakkaasti sellainen olo. Että olisi ehkä vaan kannattanut hakea lisää sitä perkuleen kahvia.

Mutta minulla on myös täysin toiseen suuntaan kohdistuva fiilis tähän aiheeseen liittyen.

Joskus se, että avaa suunsa, voisi myös olla positiivisen kehityksen paikka (jollekulle). Harmi että tässä toisessa skenaariossa valitsin toisin ja jätin koko homman sikseen koska 

ja joskus sarkaa on ihan liikaa, eikä kaikkia osapuolia jaksa kouluttaa mm. siitä, miten olla ns. diisentti yhteiskunnan jäsen joka välittää toisista ihmisistä. Ja nyt mua kalvaa syyllisyys, kun en nostanut sitä kuuluisaa kissaa pöydälle, vaikka olisin voinut.

Mutta joo - ei tämä elämä totaalisen päin vatukkoakaan mene, sillä töissä on oikein mukavaa, kaverit & sukulaiset estää mökkihöperöitymisen, olen ehtinyt netissä roikkumisen lisäksi lukea kirjoja (olen jopa inspiroitunut kirjoittamaan Goodreadsiin arvosteluja), pelaamaan (hankin ekan ikioman tv:n! ja ps4) JA mulla on koko kesäkuu lomaa :o Suunnitelmissa on mm. lukemista, kirjoittamista ja Provinssi, vaikka Keith Flintin poistuminen tästä ulottuvuudesta saikin melankolisen fiiliksen pintaan. Elämä kuitenkin jatkuu, ja odotan sitä että pääsen näkemään mm. Limp Bizkitin, Papa Roachin ja Lamb of Godin livenä, muun muassa.

Musiikki ja sen kuuntelu on ollut muutenkin aika isossa roolissa viime vuoden aikana, sillä esim. Soptify ehdottelee kaikenlaista mielenkiintoista joka viikko (yksi mieleenpainuvimmista oli venäläinen blackmetal-hiphop -kappale, joka ei eksentrisyydestään huolimatta kuitenkaan päässyt Second Chance -listalle) ja olen löytänyt paljon uutta ja myös vanhaa. 

Ja kun kerta musiikkiin päädyttiin - tämän postauksen musalinkki on itse löytämäni, vaikka siinä kestikin (eikä YT:n upotusikkuna näköjään toimi, lol) :D Mutta! Twenty one pilots on mun kirjoissani ollut sellainen "iha jees" -yhtye pitkän aikaa, ja olin ihan pihalla kun uusi sinkku Chlorine iski ihan täysillä takavasemmalta. Aloin kaivella bändin vanhempia kappaleita ja totesin että Blurryface -albumi on aika helvetin hyvä. Olen kuunnellut Polarize-biisiä paljon muutama vuosi sitten, ja se on edelleen aivan loistavan ravisteleva - mutta Heavydirtysoul on mun tämän hetken ehdoton lempikappale. Ja tämähän tarkoittaa sitä, että kuuntelen biisiä melkein taukoamatta enkä kyllästy ollenkaan. Jokin sen hektisessä alussa, takaa-ajolta tuntuvassa keskikohdassa ja hetkellisessä hengähdyksessä ennen loppuponnistusta inspiroi ihan valtavasti. Joidenkin kappaleiden kohdalla tuntuu, että ne tietyllä tavalla resonoi koko mun olemuksen kanssa, ja aina kun tämmöinen kappale löytyy, mieli räjähtää. 

Joskus ehkä hitaasti, mutta kuitenkin varmasti.

Olen miettinyt tälle postaukselle otsikkoa kohta kymmenen minuuttia

Homestuck: Karkat's Theme

Syksy ja alkutalvi ns. rynnivät ylitseni kuin mielipuolet sorkkaeläimet, ja olo on sen mukainen: hämmentynyt, väsynyt ja tuohtunut (kuka helvetti päästää mielipuoliset sorkkaeläimensä rynnimään viattomien sivullisten yli?) 

w/e. 

Joka tapauksessa, horinaa musalinkistä: olen lukenut tässä muutaman viikon aikana about 4000 sivua Homestuckia, ja joo joo, olen taas tuntuvasti myöhässä mitä tulee jostain sarjasta intoiluun. Andrew Hussie alkoi julkaista Homestuckia tyyliin kahdeksan vuotta sitten, ja muistan etäisesti että kokeilin lukea ko. "sarjakuvaa" joskus ehkä vuonna 2012 tai 2013? Tarina oli kuitenkin ihan pirun outo, eikä kärsivällisyyteni suoraan sanoen riittänyt kuin ACT 1:sen loppuun saakka. Ja nyt, viisi vuotta myöhemmin ja Homestuckin ilmestymisen päätyttyä vuosi sitten, eräs taidekerhossa ja animerhörhötapaamisissa pyörivä tyyppi esitteli (upeita! :o ) piirustuksiaan Homestuckin trollihahmoista, ja soitti pari hyvänkuuloista sarjaan liittyvää kappaletta (toim. huom. sain tietää pian Undertalen ilmestymisen jälkeen, että yksi MeGaLoVanian aluperäisistä versioista soi Homestuckissa. Muutenkin Undertalessa on niin paljon viittauksia Homestuckiin, ettei mitään järkeä) ja ajattelin kokeilla tarttua sarjaan uudestaan.

Homestuck on todella mielenkiintoinen konsepti, sillä tarina ei koostu pelkästä sarjakuvasta, vaan seassa on flash-animaatioita/-musiikkivideoita sekä jopa kokonaisia pelejä, ja hahmojen kommunikointi kuvataan suurilta osin chattilogeina :D Anyway, tällä kertaa en kuitenkaan luovuttanut vaan jatkoin lukemista vaikka välillä olin ihan pihalla. Case in Point: ACT 3 jälkeen alkava Intermission oli niin hatustavedetyn oloinen clusterfuck (joka ei tuntunut liittyvän yhtään mihinkään), että se ylitti aivoissani mentaalisen rajapyykin jonka olemassaoloa en ollut aiemmin edes tiedostanut. Ja siitä syystä rakastin Intermissionin joka ikistä sivua, se oli nerokkaan vähäjärkiseltä tuntuva loikka rinnakkaistodellisuuteen, joka oli juuri jotain sellaista, jota Homestuckilta saattoi odottaa. Jos joku hypoteettinen lukija on tutustunut Homestuckiin, hän (sinä) varmasti tietää(/dät) millainen wtf-fiilis oli tajuta, kuinka olennainen osa Homestuckin juonta tuo täysin satunnainen mafiasota-sivujuoni oikeastaan oli. Niinku mitä helkuttia. Muutenkin Homestuckissa kaikki tuntuu liittyvän kaikkeen, enkä käsitä miten Hussie itse pysyy selvillä kaikista yksityiskohdista, joita hän tarinaansa ujuttaa. Ja voi torstai, minun piti alun perin vain sanoa tuosta musalinkistä, että Karkat on ehkä samastuttavin hahmo äkäisyydessään ja itseinhossaan, eikä kirjoittaa romaania nettisarjakuvasta, hemmetti

w/e part. 2

Suoritin Inktoberin ja NaNoWriMon onnistuneesti tänäkin vuonna! Tiukkaa teki, mutta onnistuin. Inktober tuntui paljon haasteellisemmalta kuin viimeksi, sillä ideat ja energian määrä eivät todellakaan olleet tasapainossa. Saattaa olla, että ensivuonna Inktober jää väliin. Wrimo taas tuntui sujuvan suht helposti, vaikka aloitinkin uuden tarinan ja idea tuntui heppoiselta ja hahmot etäisiltä. Sain kuitenkin 50000 sanaa kasaan, vaikka onnistuin peräti kahdesti kadottamaan 3000 sanan edestä tekstiä :^) En taaskaan onnistunut sisällyttämään koko tarinaa 50000 sanaan, mutta pääsin melko lähelle juonen loppua. Suunnittelen kirjoittavani tekstin loppuun tammi-helmikuun aikana ja ryhdyn editointihommiin huhtikuun kieppeillä. Myös viime vuoden Wrimo odottelee yhtä jatkoa... Ja yllätys yllätys, Homestuck sai minut taas haaveilemaan oman sarjakuvan kehittelystä :DD Sarjakuvan piirtäminen on edelleen yksi mun toteuttamattomista Isoista Tavoitteista, mutta minulla on ihan mahdottoman korkeat odotukset juonenkirjoitustaitojeni suhteen. Haluaisin nimittäin piirtää sarjakuvaa, joka

•  vaikuttaisi aluksi täydeltä läpältä, mutta jonka tarina alkaisi hitaasti, lähes huomaamatta, kasvaa eeppisiin mittakaavoihin ja lopulta lukijan sielua ravistuttavaksi seikkailuksi
• inspiroisi lukijaa ja saisi tunteet nousemaan pintaan
• saisi lukijan tuntemaan olonsa samalta kuin miltä Black Hole/Green Sun kuulostaa

eli toisin sanoen minun pitäisi luultavasti jonkin verran chillata melodramaattisuuttani ennen kuin alan räpeltää mitään sarjakuvia.

w/e! part 3

Öö niin! Olen minä muutakin tehnyt kuin syventynyt obesessoitumaan Homestuckista. Töissä on piisannut kaikenlaista jännää tekemistä (mm. kävin elämäni ensimmäisellä hätäensiapukurssilla), ja vedin syksyn ajan taidekerhoa ala- ja yläasteikäisille. Matkakaiuttimen ansiosta kerhokertojen loppu muuttui muutamana kertana pienimuotoiseksi diskoksi :D Kerholaiset olivat kyllä ihania, sain heiltä joululahjojakin viimeisellä kerralla :') Kävin myös itse kerhossa, jonka aiheena oli japaninmatkailu ja japanilainen kulttuuri. Kerhon vetäjä itse oli oikea Japanin_Matkailun Veteraani, sillä hän oli kai käynyt maassa viidesti, ellen väärin muista. 

Töiden ja kerhotoiminnan lisäksi olen mm. käynyt katsomassa Pariisin Kevättä Rytmikorjaamolla serkun kanssa, mikä oli aika hemmetin siistiä! Uskaltauduin jopa fanikuvaan Tuunelan kanssa, uhuhuhu D::: Ja kävin myös katsomassa uusimman Star Warsin pari viikkoa sitten. Sekin oli aika hemmetin siistiä! The Last Jedissa on kyllä yksi vaikuttavimmista kohtauksista, jonka olen milloinkaan nähnyt valkokankaalla, ja täydellinen hiljaisuus kohtauksen aikana oli minun mielestäni aivan nerokas veto ohjaajalta. Tai kuka se tyyppi nyt sitten onkaan, joka sellaisista päättää.

Joulu suhahti ohitse hämmentävän nopeasti, ja jos ihan rehellisiä ollaan niin en kyllä oikein päässyt joulumoodiin välipäivien työvuorojen vuoksi. Olen nyt ollut huhtikuusta saakka töissä ilman pidempiä lomajaksoja, ja se alkaa jo pikkuhiljaa tuntua :D Kesälomaa odotellessa~

Uudeksi vuodeksi on tiedossa vierailu serkun perheen luo (kyseisen perheen pääluku muuten kasvoi yhdellä juuri sopivasti itsenäisyyspäivän aamuna :D) sekä kaverin luo. Mutta ennen uutta vuotta pitää vielä selvitä huomisesta aamuvuorosta, joten parasta kai pitää tämä postaus pakettiin. K bye

HÄMÄRÄHOMMIA KIRJASTOSSA?*

*Klikinsäästö: työpaikan toimistossa oli lamppu palanut 

Hurts: Ready to Go

Kattelin yhtä randomia striimiä viikko sitten, ja eräs cooli katsoja toivoi ylläolevaa biisiä soittolistalle. Minä tietysti, tapani mukaan, ihastuin välittömästi ja peruuttamattomasti D: Ready to Go on just semmonen syksybiisi, jota pitää kuunnella monta kertaa putkeen ja joka saa kaikenlaiset luovuushanat ryöppyämään täydellä voimakkuudella.

Tällä hetkellä vietän harvinaista, täysin ohjelmanumerotonta viikonloppua kämpillä. Käytin koko eilisen illan siihen että sain vihdoin ja viimein 50 Shades of Greyn viimeisen osan luettua. Ehti se ainakin vuoden verran roikkua Goodreadsin Currently reading -listalla, kun en jaksanut kovin aktiivisesti edes yrittää saada kirjaa käsiini :D Mutta nyt se on hoidettu! Ja kyseessä oli vieläpä miki-kirja, joka on aika mielenkiintoinen formaatti ensinalkuun, mutta johon tottuu suht nopeasti. Ainoa ongelma oli (aluksi) se, että ohuet sivut tarttuvat toisiinsa ja niitä on hankala käännellä. Kaikkeen kuitenkin harjaantuu, ja kirjaa oli kiva pidellä kädessä, vaikka teksti nyt oli mitä oli. Joku saattaa pyöritellä silmiään, että miksi edes luin ko. teoksen ja miksi vaivaudun naputtelemaan aiheesta blogiin - niin tuota, en minä itsekään oikein tiedä :D En vain halunnut jättää kirjaa kesken ikuisiksi ajoiksi, etenkin kun olin jo kahlannut kaksi ensimmäistä kirjaa läpi. Ei minulla suoranaisesti mitään eroottista kirjallisuutta vastaankaan ole, mutta 2/5 en lukisi uudestaan :^D

Tämä päivä on mennyt myös melko pitkälti lukiessa - Anne Leinosen Kirjanoita on loppusuoralla, ja kun halusin pitää taukoa Kirjanoidasta, lukaisin Jesse Haajan ja Helena Wariksen Rendel-supersankarikertomuksen. Rendelistä on tulossa muuten leffakin, ellen väärin muista niin ensi-ilta on ensiviikon perjantaina, 22. päivä. Ainakin kirjan perusteella ajattelin, että sen voisi mennä katsomaan - ja onhan se aika siistiä päästä näkemään leffa Suomen ekasta supersankarista, joka on vieläpä Mikkeliläinen :D

Syksystä on tulossa suht mielenkiintoinen ainakin mitä työkuvioihin tulee. Lupauduin vinkkaamaan kirjoja 60 vitosluokkalaiselle, pidän kirjastolla eräänlaista kokoontumisiltapäivää parin viikon välein mangasta & animesta kiinnostuneille nuorille ja ryhdyn kirjastotätiyden lisäksi harjoittamaan kerhotätiyttä kuun lopussa, kun rupean vetämään taidekerhoa peruskoululaisille. On todella outoa, kun omat ideat joita ensin pyörittelee päässään, yhtäkkiä tulevat tosiksi ja toteutettaviksi. Sellaisiksi asioiksi, jotka vaikuttavat ympärillä oleviin ihmisiin. Vastuu on ollut minulle aina vähän pelottava asia, ja se, että muilla on odotuksia minun ja tekemisieni suhteen, on tuntunut ahdistavalta. Nyt ei kuitenkaan tunnu yhtään pelokkaalta tai ahdistuneelta, vaan mä oikeastaan nautin siitä kun pääsen puuhailemaan, sopimaan aikoja ja paikkoja, ideoimaan juttuja - ja toteuttamaan niitä ideoimiani juttuja omani näköisiksi konkreettisiksi asioiksi. Minulla on varmasti monta asiaa opittavana (ja luultavasti vieläpä kantapään kautta), joten yritän antaa anteeksi itselleni kun mokailen, ja olen aivan valtavan kiitollinen kaikille ihmiselle, jotka tekevät ympärilläni yhteistyötä ja auttavat tarpeen tullen.

Työasiat menevät siis melko hyvin tällä hetkellä :D Harrastuspuoli toisaalta ontuu edelleen vähän - piirtelen piirustuksia varten perustamalleni instatilille satunnaisesti omia hahmojani (lähinnä erilaisten biisien inspiroimana), ja odotan Inktoberia lievän kauhun vallassa. Viime vuonna en missannut päivääkään - tai siis, ainakin piirsin kuvan kaikille 31:lle päivälle. Se meni siis suht hyvin, mutta saapa nähdä miten into (ja aika) riittää tänä vuonna. Kirjoitusprojektit venailevat yhä kärsivällisesti, että tarttuisin härkää sarvista, ja tuo edellämainitsemani omien hahmojen piirtely kyllä kutkuttaa mukavasti halujani kirjoittaa The Tarinaa eteenpäin. Ehkä tänä iltana saisin aikaiseksi. Ehkä en. NaNoWriMo on aiheuttanut jo nyt poikkeuksellisen voimakasta aivotoimintaa, sillä tänä vuonna ajattelin naputtaa ihan originaalin tarinan, josta en ole aiemmin kirjoittanut mitään pöytälaatikkoon. Idea tämänvuotisen wrimotekstin alusta pyörii jo päässäni, mutta olen ainostaan tehnyt aiheesta lyhyen muistiinpanon käsin, koska olin työmaalla asiakaspalvelussa, kun idea iski. Tai oikeastaan se iski jo työmatkalla, mutta unelias hetki kirjastossa herätti sen kunnolla henkiin. Joka tapauksessa. My body (and mind) is ready.

Vielä lopuksi - noteerasin eilen töistä kotiin palatessa ensimmäistä kertaa jalkakäytävälle pudonneet puunlehdet. Syksy <3 Kylmä, kirpeä ilma ja siihen sekoittunut savuntuoksu sekä kirkas sininen taivas on ehkä parasta ikinä. Serkkukin on tainnut joskus sanoa minusta, että oon ihan selkeästi keväällä syntynyt syksyn lapsi, kun jaksan aina fiilistellä sitä kun luonto kuolee tai vähintäänkin vetäytyy talvilevolle :D

Loppukesän kuulumisia :o

D-Block & S-te-Fan: Angels & Demons

Olen viime aikoina löytynyt mieltäylentävän paljon hyvää musiikkia. Pitänee jälleen askarrella sellainen musiikkilistapostaus tässä syksyn_mittaan.

Kesän loppupuoli kulahti melko ookoosti, ja toimintaa riitti melkein joka viikonlopulle: kävin mm. Sannan, Iinan & Erikan kanssa eläinten vanhainkodissa Wanhalla Markilla sekä Reetan & Tanjan kanssa Powerparkissa. Ei jessus kun meinasin saada paniikkikohtauksen Boosterissa, korkeiden paikkojen pelko on selkeästi edennyt ihan uudelle tasolle tässä viime vuosina :DD Muuten Booster olisi ihan metka vatkain, mutta mua kyllä suoraan sanoen hirvittää se, kun pitää odotella yläilmoissa sillä välin kun seuraava porukka tulee entisten tilalle. Hävettää myöntää, mutta saatoin jupista melko kovaankin ääneen loukkaavia, ei-kenellekään suunnattuja herjoja samalla kun Reetta yritti lohduttaa "no hei, jos me täältä tiputaan niin ainakin se on nopee loppu!"

Wanha Markki Ylistarossa oli käymisen arvoinen: pääsin ruokkimaan kanoja kädestä ja rapsuttelin monia elukoita, mm. varsin zeniläisen oloista aasia jota ei tuntunut kiinnostavan pätkääkään. Tapasin saman päiväreissun lopuksi vielä Iinan tuoreen koirakaverin :3

Olen tosiaan ollut aika vähän kämpilläni, sillä em. reissujen lisäksi esim. Sjoella on ollut milloin mitäkin tapahtumaa, joista isoin juttu oli ehkä Lauran läksiäissynttärikombo. Hän lähti Kööpenhaminaan opiskelemaan! Tosta vaan! Hurja nainen. Ilta sisälsi keskustelua, perseilyä sekä biletystä, joka tapahtui lähes tyhjässä Holy Smoken alakerrassa. Sain myöhemmin tietää, että Sjoelle oli samana iltana avattu joku uusi bilemesta, joka oli kai sitte vieny kaikki Holarin asiakkaat siltä iltaa - paitsi ne, jotka eivät olleet kuulleetkaan mistään uudesta paikasta (=me). Anyway! Sain vielä ennen lähtöäni kohti yöpymispaikkaani lainata Lauran&Laurin sateenvarjoa, ja ilta kääriytyi varsin mukavasti sateisen kävelyreissun myötä pakettiin.

Vähän tuoreemmassa muistissa on viime viikonlopun Sjoen reissu, joka suuntautui Suikeron ja Jeren kämpille. Syötiin hyvää, Suikeron & Jeren kotitekoista sapuskaa (borssikeittoa, savustettua sian sisäfileetä & jälikruoaksi crème brûléeta [myönnän että googletin miten tuo kirjoitetaan]), pelattiin huojuvaa tornia (Henri ihan vittuillakseen vei aina aluksi ainakin toisen pohjan reunimmaisista palikoista, mokoma...!) ja pelattiin peliä nimeltä Keep talking and nobody explodes, joka oli juuri sitä miltä kuulostaakin. Sitä oli todella hauska katsoa, mutta kun oma vuoro tuli, niin eihän siitä tietenkään tullut hysteerisen paniikin yms. takia ns. lasta eikä paskaa. Joka tapauksessa tämäkin ilta päättyi mukavasti kotiinpaluureissuun, vaikka taisinkin ehkä aiheuttaa Sannalle harmaita hiuksia hurjastellessani mammaveivilläni.

Muuten loppukesä on ollut aika työpainotteista, ja etenkin koulun alkaminen poiki melko runsaasti tekemistä, sillä olen päävastuussa koulun ja kirjaston yhteistyökuvioista. Tähän saakka olen kerännyt kirjapaketteja luokille sekä valvonut puolenkymmentä luokkavierailua kirjastossa, ja vielä vuodenmittaan olisi tiedossa ainakin pari kirjavinkkauskertaa sekä yhden alakoulun kirjastovierailu. Jännittää ihan kiitettävästi, mutta tämä just sitä, mitä haluan tehdä <3

Töiden lisäksi arkipäivät ovat kuluneet lähinnä kirjojen, GIMPin ja Game of Thronesin parissa (kommenttini viimeisimmästä GoT-kaudesta: bretty good). Olen lukenut kuluneen vuoden aikana suunnilleen kolmisenkymmentä uutta kirjaa, mikä omalla mittapuullani on aika hyvin - mutta viime kuussa sain päähäni lukea Harry Potterit jälleen kerran läpi :D Noh, ainakin luen niitä tällä kertaa englanniksi, mikä on kyllä ollut mielenkiintoista. Luen tällä hetkellä Goblet of Firea, ja uskaltaisinpa jopa sanoa, että se on ehkä suosikkini kaikista. Se on myös ensimmäinen Potter-sarjan kirja, jonka luin ekaa kertaa about 15 vuotta sitten. Muistan, että en aluksi pitänyt ko. kirjasta - muistaakseni minua ärsytti se, että vaikka se oli fantasiaa, tarina sijoittui reaalimaailmaan :D Nykyään Harry Potterit ovat ehdottomia suosikkejani, ja saatan vain toivoa, että jonain päivänä kirjoitan yhtä kiehtovasti kuin Rowling.

Kirjoittamisesta puheen ollen - The Tarina ei ole edistynyt viime kuukausina riviäkään :D Olen totaalisen jumissa, sillä en pääse irti fiiliksestä että olen menossa aivan väärään suuntaan tarinan kaaressa. Koskaan ei tietenkään myöhäistä muokata ja korjata asioita, mutta on lannistava ajatus, että kaikki työ on mennyt hukkaan. Oh well. Olen sentään kirjoittanut puolivillaista fanficciä Hush-leffasta, joka on muuten todella hyvä, suosittelen. Kirjoittamisen sijaan olen saanut aivan uudenlaisen inspiraation piirtämiseen. Loin Instaan tilin pelkästään piirustuksia varten, ja se on ollut kumman kannustavaa. Löysin myös ihanan yksinkertaisen tutoriaalin, jossa selitetään miten värittää harmaasävyinen piirros. Niin helppoa, niin yksinkertaista - ja minä olen tuskaillut digitaalisten töiden värittämisen kanssa vuosia. Jostain syystä (luultavasti pelkkää pässinpäisyyttäni) olen vierastanut digitaalisiin piirustuksiin liittyviä tutoriaaleja - mutta kuten jo aiemmin kirjoitin, koskaan ei ole myöhäistä muokata asioita, mukaanlukien omaa asennetta. Piirtämiseen liittyvä iso uutinen on myös se, että poistin kaikki työni ja journal-merkintäni deviantARTista. Olen ollut jäsen jo kahdeksan (kahdeksan!) vuotta, mutta en koskaan tutustunut siellä keneenkään enkä muutenkaan ole ollut kovin sosiaalinen keskustelufoorumeilla tai kommenttiosioissa. Silti dA tuntuu tärkeältä sivustolta, enkä pystynyt poistamaan profiiliani kokonaan :D Joten jätin profiilini henkiin sillä tekosyyllä, että käyn välillä tarkistamassa, ovatko seuraamani tyypit postanneet mitään uutta.

GIMPin ja HBO Nordicin lisäksi (uudella!) tietokoneellani on viime aikoina pyörinyt sellainen peli kuin (varoituksen sana, jos klikkaat linkkiä - video alkaa melkoisella volyymilla) West of Loathing :D Se on aivan loistava, tosin välillä vähän kumma. All those puns tho <3

Tässäpä kaikki tällä kertaa - pian pitäisi varmaan ryhtyä suunnittelemaan niitä tupareita, kun lamputkin on (vihdoinkin) katossa ja keittiötasolla on (vielä) uudenkiiltävä mikro.

Melko vaillinainen Provinssi 2017 -raportti

Golden Earring: Twilight Zone

Kävinpä Sjoella kattelemassa Provinssia, ja oli kyllä hyvä reissu vaikka nyt tuntuukin että vois ottaa sellaset neljän vuoden mittaiset nokoset, näin alkajaisiksi. Pääsin paikan päälle vasta perjantaina, ja myönnän että kesä yllätti festarikävijän: tajusin ihmeekseni että olin melkoisen ylipukeutunut. Tai ainakin siltä yli kahdenkymmenen asteen helteessä maiharit, mustat farkut ja nahkatakki vahvasti tuntuivat :D Yöllä takki (ja huppari!) kuitenkin tuli tarpeeseen, kun ilma viileni ja jäätiin jumittamaan tutun leiriin. Perjantain esiintyjistä sen verran, että Popeda ja Children of Bodom veti hyvät keikat, muita me ei Sannan kanssa oikeastaan käytykään katsomassa. Olen edelleen (ja luultavasti myös tulen aina olemaan) hitusen suolainen siitä, että Provinssi alkaa nykyään jo torstaina: missasin Pariisin Kevään ja Sabatonin, kun en halunnut ruinata perjantaita vapaaksi ja lähteä etuajassa töistä torstaina. Luultavasti kyseinen järjestely olisi, tuota, järjestynyt, mutta väkipulan vuoksi se olisi tarkoittanut lisähommia työkavereille ja en pelkkien festareiden vuoksi halua olla vaivaksi.

Lauantai tuntui jotenkin leppoisammalta päivältä. Perjantaina kierreltiin lähes jatkuvasti aluetta eikä pysytty yhdessä paikkaa kovinkaan kauaa, mutta lauantaina jo suunniteltiin edeltäkäsin että mihin mennään ja koska, josta seurasi että aikaa kului paljon vähemmän päättömään ryntäilyyn. Tai siis talsimiseen. Joka tapauksessa, lauantai oli keikkojenkin puolesta tuottoisampi, ja tuli nähtyä/kuultua mm. Sannia, Amaranthea, CMX:aa, Profeettoja sekä Huoratronia. Amaranthe kylläkin meni suurilta osin ohi, kun tajusin että katsomoalueen reunamilla oli kuljetuskontti jossa oli Scooter-bileet :'DD Siinä jäi Amaranthe nopeasti kakkoseksi, ja jorailin ihan onnessani maihareineni arvioidakseni kolmenkymmenen muun Scooter-fiilistelijän kanssa pienessä kontissa. Ehdottomasti yksi parhaimmista Provinssikokemuksista tänä vuonna (ruisherkku-annos tulee täpäränä kakkosena).

CMX:n keikka oli sykähdyttävä, ja uskon että teltta esiintymispaikkana antaa keikalle kuin keikalle jonkinlaisen oman säväyksensä. Minne paha haudattiin oli just niin upea livenä kuin olin ajatellutkin, ja Punainen komentaja oli myös huikea. Repesin ihan totaalisesti tyyppien encorelle - heitin Sannalle läpällä, että "lol ne varmaan soittaa Matin ku se on semmonen sopivan lyhyt" ja jep, niin soittivat :DDD

Myös Profeettojen keikka oli huvittava siinä mielessä, että vaikka Sanna on keskisuuri Cheek-fani, meistä kumpikaan ei ollut tajunnut, että Profeettoihin tosiaan kuuluu Elastinen JA Cheek. Yllätys olikin suuri, kun CMX:n keikan jälkeen jäätiin pyörimään siihen teltan tuntumaan, ja yhtäkkiä Cheekin ääni kantautuu jostakin ja näen siitä vilauksen Main Stagen ruudulla :D Vaikken näistä suomalaisista räp-artisteista sen kummemmin perustakaan, kyllä ne silti ihan hyviä keikkoja vetää.

Sanna katosi jonnekin ennen Huoratronin keikkaa, mutta aikani yksin hypittyäni seuraan liittyi joku tyyppi, jonka kanssa sitten fiilisteltiin keikka loppuun saakka. Huoratronin soiton aikana koko teltta oli aivan ennätyksellisen täynnä savua, eikä teltan perältä ollut toivoakaan nähdä lavalle saakka. Olisin vain halunnut todistaa Huoratronin komean parran omin silmin :D No, myös Huoratron soitteli kivan setin, ja sen jälkeen järkkärit alkoivatkin aika tehokkaasti paimentaa väkeä pihalle. Sannakin löytyi, ja päästiin kotiin muutaman mutkan kautta, missä sitten paistettiin pari paninia "kauniin värisiksi".

Provinssi oli siis erittäin jees, ja koska ei tullut liiemmin häijyiltyä niin viikonloppu oli senkin puolesta kokonaisuutena melko letkeä. Seuraavaksi olisikin festarilistalla Weekend, minne olis kai ihan kiva mennä, ei siellä sen kummempia olis kuin deadmau5, Pendulumin livesetti, Brennan Heart, Bass Modulators, Muffler, Orion, Sub Focus, Wasted Penguinz ja Pegboard Nerds. Hnnnngh.

Tämä oli tällainen Provinssipainotteinen postaus, joten jätän "mitä mun elämään noin muuten kuuluu"-lätinät suosiolla ensikerralle. Kattellaan.

Wild Blog Post Appears! It's not very effective enkä mä ees oo pelannu Pokémonia koskaan

Van She: It Could Be the Same

Ajattelin silloin kun aloitin tän blogin melkein viisi (5!!) vuotta sitten, että en ala taivastelemaan joka postauksen alussa että "ohhoh hehheh hupsista viime kerrasta onkin jo aikaa" vaikka ohhoh hehheh hupisista viime kerrasta olisikin jo aikaa, kuten esim. nyt.

Ulkona sataa vettä <3 On oikea kesäisen fiiliksen epitoomi kun on sen verran lämmin, että pystyy pitämään ikkunaa auki iltaisin sadesäälläkin niin, että pisaroiden ääni kuuluu ihan livenä sisätiloihin.

Sitten joulukuun onkin tapahtunut kaikenlaista, ja koska tätä blogintekelettä lukevat luultavasti ehkä mahdollisesti semmoiset tyypit & ystävät jotka tuntevat minut myös irl, en ala valtavan paljoa selostaa vaikka mieli tekisikin (kuten varmaan arvasitte, tyypit & ystävät irl).

Ihan ekoin juttu on se, että kirjoitan tätä omassa kämpässä. Tai siis, kaikki jääkaapissa oleva (kuten mm. puoliksi jäätynyt maitopurkki [jääkaappi oli jotenkin mystisesti vääntänyt itse itsensä täysille juhannuksen aikana, ja maitopurkki yrittää toipua tästä edelleen]) on minun, joten miellän kämpän omakseni, vaikka vuokraahan tästä maksetaan eikä lainanlyhennystä :D Anyway, muutin kellaribunkkerista luhtitalon toiseen kerrokseen toukokuun alussa, ja vaikka katosta puuttuvat edelleen lamput ja maitotuotteet ovat vähän turhankin viileitä, on tää aika jees mesta.

Syynä muuttoon oli työpaikka, mikä sekin on erittäin jees. En vieläkään meinaa ymmärtää tai edes uskoa todeksi, että tässä ollaan ihan oikeasti vakkaritöissä, eikä kesän päätyttyä tarvitse ryhtyä hakemaan uutta paikkaa *koputtaa puuta*.

Kolmas juttu, josta pitää hehkuttaa on tää mun uus tietokone. Se on hyvä.

Kevääseen ja kesään on sisältynyt ja tulee sisältymään paljon kavereita, uusia tuttavuuksia, suunnitelmia jotka ovat toteutuneet, suunnitelmia jotka vielä odottavat toteuttamistaan, kirjoittamisen sekä piirtämisen aiheuttamaa tuskaa & turhautumista, täysin turhia pelkoja, kaikenmuotoista fiilistelyä, hyviä biisejä, mahtavia striimaajia sekä satunnaista selitystä.

Mutta nyt tässä kohtaa on pakko sanoa hyvää yötä. Pyrin (amkin aikainen opettaja sai minut inhoamaan tuota sanaa, btw) naputtelemaan tänne kontenttia vähän aktiivisemmin taas nyt, kun olen saanut "elämäni" ns. "järjestykseen". Ses.